Director of the Festival
Anna Korhonen
rff@turvapaikanahakijoidentuki.fi
Coordinator of the Festival
Maija Sydänmaanlakka
rff@turvapaikanhakijoidentuki.fi
Publicist
Kati Väyrynen
rff@turvapaikanhakijoidentuki.fi
Director of the Festival
Anna Korhonen
rff@turvapaikanahakijoidentuki.fi
Coordinator of the Festival
Maija Sydänmaanlakka
rff@turvapaikanhakijoidentuki.fi
Publicist
Kati Väyrynen
rff@turvapaikanhakijoidentuki.fi
David Aronowitschin ideoima ja ohjaama dokumentti kertoo Ahmedista, nuoresta turvapaikanhakijasta ja hänen tilanteestaan. Ahmed on paennut Somalian sekasortoista tilannetta Italian kautta Ruotsiin. Ongelmaksi koituvat sormenjäljet, jotka Ahmedilta on otettu Italian rajalla- ne kun määrittelevät hänen olevan EU-maiden noudattaman Dublin-menettelyn nojalla Italian viranomaisten vastuulla. Hänet on määrätty palautettavaksi Italiaan. Ahmed päättää jäädä paperittomaksi Ruotsiin.
Dokumentti kuvaa läheltä Ahmedin vaihtelevia tunnetiloja sekä eri maiden haastavia byrokratiajärjestelmiä. Epätoivo, turhautuminen ja jännitys ovat koko ajan seurana. Dokumentti on kaunistelematon ja viranomaistoiminnan jäykkyys tuntuu yllättävän myös sen tekijät, Aronowitschin lisäksi Ahmed Abdullahin sekä apulaisohjaaja Sharmarke Binyusufin ja kuvaaja Anna Perssonin.
Onneksi päähenkilö Ahmed saa tietää, että Dublin-menettelyn mukaan yksittäisen EU-maan vastuu ja sormenjälkien säilytys päättyy tietyn ajanjakson kuluessa. Hän löytää tästä määräajasta uuden toivonkipinän, vaan yllätyksiä on edelleen luvassa.
Viiden lyhytelokuvan sarja käsittelee massakuolemaa Euroopan rajoilla inhimillisen kokemuksen ja muistin kautta.
Euroopan ulkorajoja alettiin valvoa Schengenin sopimuksen jälkeen tiukemmin, ja osittain tästä syystä Välimerellä on hukkunut yli 20 000 ihmistä kahden kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2015 luku oli lähes 4000.
Vaikka Välimeri tuntuu etäiseltä maantieteellisesti, se on Schengenin sopimuksen kautta myös Suomen ja Ruotsin ulkorajaa. Euroopan Unionin jäsenenä nämä pohjoisimmat maat ovat osa tätä rajapolitiikkaa ja vastuullisia sen seurauksista. Valtaosa 3 lokakuuta 2013 Lampedusan lähellä Italiassa tapahtuneesta ja ainakin 368 uhria vaatineesta haaksirikosta selvinneistä 155:stä ihmisestä asuu nyt Pohjoismaissa pakolaisina. Elokuvahanke pureutuu siihen, miten he muistavat tapahtuman. Miten he jatkavat elämäänsä selviytyjinä? Miten he muistelevat heitä, jotka eivät selviytyneet?
Tarkennamme tutkivan ja taiteellisen katseemme yhteen haaksirikkoon ja siihen miten se säilyy hukkumiskuoleman äärellä olleiden ihmisten mielissä ja arkielämässä. Jokainen haaksirikon jollakin tavalla kokenut muistaa tapahtumasta eri asioita ja muistaa sen omalla tavallaan. Kun kuuntelemme muistin moninaisuutta yhden tragedian ympärillä, voimme päästä lähelle useimmiten mediakuvastossa etäiseksi jäävää ihmisyyttä.
Euroopan rajojen vaarallisuutta kuvataan julkisuudessa numeroin, hukkuneiden lukumääriä luetellen. Juuri koskaan ei kysytä, kuka kuoli, kuka selviytyi? Elokuvat antavat mahdollisuuden kuunnella inhimillisen kertomuksen siitä, miten elämää voi jatkaa selviytymisen jälkeen. Päähenkilöt asuvat Ruotsissa – maassa, joka politiikallaan sekä tuottaa kuolemanvaarallista rajaa, mutta joka on myös mahdollistanut uuden elämän.
Elokuvat ovat syntyneet yhteistyössä päähenkilöiden kanssa. Elokuvaprojekti käynnistyi Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Karina Horstin tutkimushankkeen yhteydessä, jolloin ilmeni, että tutkimukseen osallistuneet, Lampedusan turman eri tavoin henkilökohtaisesti kokeneet ihmiset halusivat käsitellä ja tuoda julki kokemuksiaan elokuvan muodossa. Elokuvaprojekti myös tuottaa tietoa tutkimukseen, joka tarkastelee turman jälkimaininkeja muistin politiikan ja kulttuurin näkökulmista.
Veljekset Abbas ja Etienne ovat paenneet sisällissotaa Keski-Afrikan tasavallasta ja päätyneet turvapaikanhakijoiksi Pariisiin. Akateemiset urat ovat vaihtuneet hanttihommiin, majapaikat karuiksi ja elämä selviytymistaisteluksi. Toivoa kaiken keskelle tuo ranskalaisnainen Carole, joka rakastuu Abbasiin ja tarjoutuu auttamaan tätä. Abbas, joka luulee kokeneensa elämässään jo kaikkein pahimman, joutuu kuitenkin pian huomaamaan, että armoton virkakoneisto saattaa olla sotaakin vakavampi vastustaja.
A Season in France on intiimi puheenvuoro inhimillisyyden ja ihmisarvon puolesta sekä järisyttävän ajankohtainen kuva yhdestä aikamme suurimmista tragedioista.